Aikaistettiinkin mökiltä tuloa päivällä. Muuten oli kyllä hyvinkin antoisa mökkireissu, saatiin Jonin kanssa puhuttua kunnolla asioista. Kumpikin on sitä mieltä että nykynen suhde ei ihan tyydytä, mutta eroa ei kumpikaan halunnut. Todettiin että jotain asioille on tehtävä. Mietittiin tälläistä pientä hengähdystaukoa, asuttaisiin kyllä yhdessä ja pettäminen ei kuulu kuvioon, mutta ei olisi niin tilivelvollinen toiselle omista menoista. Saisi mennä vapaammin kuin nyt..
Tiedän silti että jos mahdollisuus Aleksin kanssa tulisi, niin todennäköisesti pettäisin..
Ensi viikonlopun olenkin mahdollisesti yksin, todettiin Jonin kanssa että viikonloppu olisi silti hyvä pätkä ottaa vähän etäisyyttä toiseen, ja Joni todennäköisesti ei siis silloin ole kotona..

Aleksi on ollut jotenkin kylmä sen viime kertaisen illan jälkeen.. Joten olen ottanut saman asenteen, en todellakaan roiku perässä ruikuttamassa. Aleksin on parempi painaa mieleensä, että vaikka olen myöntänyt kiinnostukseni, ei se pysy yllä itsestään. Muutenkin on jotenkin vähän kiinnostus Aleksiin kadonnut, tuntuu aikamoiselta naisten mieheltä. En edes halua arvailla montako naista Aleksi yrittää yhtä aikaa.. Ja tuolla mökillä tunteet Joniin jotenkin syveni.. Vaikea selittää.
Mutta tiedän myös sen, että Aleksin ei tarvitse tehdä paljoakaan että saisi minut esimerkiksi pelkästään sänkyyn. Katsotaan tapahtuuko viikonloppuna mitään, kun olen yksin..
Ei tapahdu jos Aleksi ei saa aikaiseksi laitettua viestiä tai mitään, koska minä en todellakaan ota nyt ekana yhteyttä.

Piti tulla tänne vielä purkautumaan ennen mökille lähtöä..
Viime yönä viel textailtiin ja Aleksin kans aika pitkään, kerroin sille mm. mun rajatilapersoonallisuudesta.
Aleksi otti sen tosi hyvin. Kyseli vaa et mitä siihe kuuluu. Mä selitin pääpiirteittäin jotain ja käskin kattoa googlesta lisää, nii saa  aika kokonaisvaltasen käsityksen musta. Sitten sieltä tippukin se kauan odotettu pommi, Aleksi vastas että ei häntä niin se sairaus kiinnosta, vaan minä.
Tätä onkin jo odotettu, että jompikumpi sen sanois suoraan.. Jumalattoman kiertelyn ja kaartelun jälkeen mäkin sain ilmastua Aleksille että oon hyvinkin ihastunu siihen. Ei kuulemma tullu iha puun takaa tuo tunnustus, Aleksi on vaan miettiny et miks sitä on pitäny kaivella musta nii paljo ennenku voin sanoa sen. Sit mä selitin sille mun vainoharhaset käsitykseni siitä et ku sanon sen ääneen, se tarkottaa sitä että Aleksi pääsee tilanteessa ns. niskan päälle, ja pystyy loukkaamaan ja satuttamaan mua ton tiedon avulla. Ihmeen ymmärtäväinen Aleksi oli mun vainoharhojenkin suhteen..

Oiskohan tän tilanteen nyt jotenki pitäny selkiytyä ton myötä? No ei se ainakaa selkiytyny.. Oli vähä sellanen pilvissä leijaileva olo koko loppu yön, mut silti nii helvetin syyllinen, ku Joni nukku siinä vieressä.
Mä en käsitä mitä teen tälle tilanteelle.. Välissä toivon etten ois ikinä tutustunu koko Aleksiin..

Mutta nyt on edessä se mökille lähtö, perjantaina takasin sieltä.. Josko siellä luonnon rauhassa sais vähän  koottua ajatuksia.. Ja ainiin, ikäväkseni mä huomaan jo nyt taas et käyttäydyn iha niinku viime kesänä ku petin Jonia. Oon helvetin etäinen, enkä halua antaa sen koskea muhun ollenkaa.. Ja huomaa muutenkin etten oo henkisesti läsnä tässä tilanteessa yhtään.. Katotaan mitä alkuviikko tuo tullessaan..

Aina vaan vaikeemmaks menee.. oon tänää jutellu Aleksin kans melkeimpä koko päivän, ja mä vaan ihastun siihe enemmän. Tänään se jo yritti vähä väkisin saada mut kertomaan sille mitä mä oikein tunnen sitä kohtaan, mut en mä halua sanoa. Mä en enää oo ees ihan varma tietääkö Aleksi et mä oon kihloissa, mä oon koko tän ajan kuvitellu et se tietää. Se lukee kumminki selkeesti mun profiilissa minkä kautta Aleksi muhu ottiki yhteyttä. Ja ku aluks tää oli selvästi pelkältä kaveripohjalta. Mä välttelen ihan tietosesti koko ajan puhumatta Jonista Aleksille, eikä sekää oo kertaakaan ees maininnu sitä. Mä taisin siitä iha ekoissa keskusteluissa mainita ohimennen. Mut en mä tosiaa tiä, Aleksi kumminki käyttäytyy iha niinku mä oisin sinkku.

Musta tuntuu et mä oikeesti räjähdän, mä vaan haluaisin kertoa Aleksille mitä mä tunnen sitä kohtaan ja kertoa koko tän homman sille. Sen että mulla on mies ja mä rakastan sitä, mut silti mä oon rakastumassa Aleksiin ja en vaan tosiaan tiedä mitä tehdä. Pakko mun on ottaa itteäni niskasta kiinni ja pakottaa itteni tapaamaan Aleksi joku ilta.. Ja jutella sen kanssa.. Tietää mitä se ajattelee kaikesta. En mä tiedä oletanko mä jotenki naivisti et se ratkasis koko homman jotenki..
Mut silti mä en halua kertoa sille mun tunteita, tulee sellanen olo että se pääsee niskan päälle tilanteessa ja pystyy käyttää sitä hyväkseen, tai satuttaa mua. Asia ois ehkä eri jos se kertois tunteensa.. No joo, on se tänää ne kiertoteitse tehny kyllä aika selväks, niinku mäki varmaan sille. Mut silti kummallakaa ei oo rohkeutta sanoa sitä suoraan. Tai sit kumpiki ootetaa et nähää ensi kasvotusten.

Ei jumalauta että mun pää hajoaa.. Mulla on koko aja huono omatunto Jonin takia, mut en voi sille mitään.. Sit ku yritän olla ajattelematta Aleksia, niin oon vaan iha vitun kiukkunen..
Aleksissa on niin paljon sitä kaikkea mitä mä kaipaan.. Esimerkiks se että se on tosi suojeleva, Joni ei oo. Mun on vaikee kuvitella et Joni puolustas mua ikinä jos tulis tarve, niinku fyysisesti. Tai ees sanallisesti jos vastassa on vieraita ihmisiä. Aleksista ei ois epäilystäkään..
Mun on vaan pakko päästä tapaamaan Aleksi.. Me lähetää huomenna Jonin kans mökille, tullaan vasta perjantaina takas. Tulee pieni breikki ton Aleksin kanssa kirjotteluun, saa nähä selkeyttääkö yhtää päätä. Tai no, on kyllä ihme jos ei Aleksi textaria pistä.. Ja oikeestaa tiedän jo etukäteen ettei se mitää selkeytä. Heti ku tullaa takas ja juttelen ekan kerran taas Aleksin kans ni oon taas pahemmassa koukussa ku aikasemmi.. Jokanen juttelukerta sen kanssa vie mua kauemmaks Jonista ja lähemmäks Aleksia. Mut silti se ei oo nii helppoa et pistäsin vaan Jonin pihalle ja ottasin Aleksin.. Voi kun oliskin niin yksinkertasta..

Ajauduttiin taas viime yönä törmäyskurssille Jonin kanssa. Joni oli jo nukkumassa kun mä menin sänkyyn, ja yritin sitä varovaisesti silitellä ja vähän halailla. Hitto kun se vetää aina nii armottomat kilarit jos sen herättää, ja siitäkös mä sitten provosoidun.. No okei, Joni pyysi ensin ärtyneesti mut ihan kiltisti pari kertaa et lopettasin, mut mä oikeesti vaan provosoidun tollasesta. Puran kai jotenki omaa pahaa oloani? Tosin tästäkin voin syyttää sairauttani, käy tekosyynä melkein kaikkeen. No mä sitten jatkoin sitä silittelyä ihan sen takia et tiesin et toinen ärsyyntyy siitä. Jonilla meni sit hermo, ja se on nykyään tosi kovakouranen ku sillä menee hermo. Se nappaa kunnolla kiinni käsistä ja oikei puristaa tai nykii. Ja mä vaan provosoidun lisää. Oikein yritän provosoida sitä lyömään mua, en tosiaan tiä miks. Sit Jonilla ei enää hermo kestäny ja se meni nukkuu sohvalle.

Eilen vielä kirjotin että Joni on ehkä liian kiltti? Se oli joskus, mut nyt kun rupeen kasaa ajatuksia niin ei se kyllä enää ole.. Musta tuntuu et mä tein siitä tollasen ku mikä se nyt on.
Se oli alussa maailman huomaavaisin ja kiltein mies, ja ehkä mä sit käytin sitä huomaamattani hyväkseni. Nykyään Joni on kumminki ihan erilainen, se suuttuu tosi helposti, se on kovakouranen suuttuessaan. Ei oo siis ikinä lyöny tai potkinu, mut just töniny ja puristanu jne. Sillä on muutenki hermo koko ajan kireellä.
Ja mä en vaan voi sille mitää, mut jos huomaan et se on pahalla tuulella ni rupeen aina provosoimaan.
Oonko mä oikeesti näin kauhee ihminen?

Kumminkin toi eilinen pisti taas miettii Aleksia enemmän. Oisin antanu aika pitkälle mitä vaan jos oisin uskaltanu yöllä soittaa sille ja pyytää jos se ois tullu johonki toho meiän pihoille juttelee mun kanssa.
Julmaa, mutta silti toi eilinen käytös toi taas miinuspisteitä Jonille, vaikka oikeestaa aiheutin ne ite omalla käytökselläni. Kai mä oikein haen ja yritän saada Jonista esille piirteitä joista en pidä, et ois helpompi valita. No ei ainakaa eilinen auttanu yhtää, tänää aamulla tilanne oli taas iha yhtä vaikee. En rakasta Jonia yhtää vähempää ku aikasemminkaa, enkä oo ihastunu Aleksiin yhtää enempää tai vähempää ku aikasemmi..

Mennään sitten vaan suoraan asiaan. Hermo tässä menee, eikä mikään muu.
Kahden miehen välissä, herkullinen tilanne. Toinen on kihlattuni, Joni, jonka kanssa olen ollut 4 vuotta. Ja toinen uusi tuttavuus, Aleksi, josta en edes tiedä mitä haluan.

Rakastan Jonia, mutta on niin monta muttia. Aleksista taas löytyy kaikki mitä kaipaisin Joniin.
Joni on liian paikallaan pysyvä mulle, ehkä liian kiltti? Puhumattakaan siitä että seksielämä ei tosiaankaan luista.. Rehellisesti ehkä noin 4 kertaa seksiä viimeisen 2 vuoden aikana. Kyse ei silti ole siitä ettenkö mä haluais seksiä, tai etteikö Joni sitä haluaisi.. Mä en vaan halua Jonia enää seksuaalisesti. Rakastan sitä, paljon, mutta jo seksin ajatteleminen sen kanssa etoo. Kuuluu kyllä osittain mun "sairauteen", rajatilapersoonallisuuteen. Asiaa ei ehkä auta se, että Joni ei pysty hyväksymään tota sairautta.
Mä kyllä nautin seksistä, valitettavasti vieraiden miesten kanssa. Oon pettäny Jonia useemman kerran viime kesänä, kahen eri miehen kanssa. Kummankaan kanssa en kyllä siirtynyt seksin tasolle. Toisen kanssa vaan ajelin ympäriinsä pitkin öitä, ja juttelin. Sitä mä kaipasin sillon, ihmistä joka jaksaa jutella mun kanssa ja on oikeesti kiinnostunu mun tunteista. Ikäero oli aika huima tuossa "suhteessa", mä olin sillon 19 ja mies 36.
Toisen miehen kanssa olin pelkästä jännityksestä, siinä tulin tosin vaan entistä onnettomammaks, se suhde ei antanut kyllä mitään. Siihenkin kuului lähinnä hengailua yhdessä. Mutta pettämiseksi silti lasken kummatkin, kun Jonilta noita salaan.

Ja sitten taas asiaan Aleksi. Viime kesän jälkeen en oo ees erityisemmin ajatellut muita miehiä, kunnes tutustuin tähän Aleksiin. Pisti helvetti mun pään sekasin kerta heitolla. Ja me ei ees olla vielä tavattu ees livenä, vaikka Aleksi ei asu ku muutaman kilometrin päässä meistä.. Nettituttuja siis. Ensin mä vaan leikittelin ajatuksella et mitäs jos ihastusin Aleksiin, mut olin rehellisesti liikkeellä pelkällä kaverimielellä. Sit juteltii enemmän, ja mä oon korviani myöten ihastunu siihen. Ja Aleksi antaa ymmärtää aika paljon samaan suuntaan, vaikkei sekään mitään suoraan oo sanonu. Yrittää tehdä mut mustasukkaseks, ja heittää aika suoria vihjeitä kiinnostuksesta, mutta heti jos epäilee että mun tunteet ei oo samalla tasolla, alkaa perumaan sanojaan. Ihan kun minä teen sen kanssa.
En tiä miksei olla vielä nähty, kai mä pelkään että kolahtaa vielä enemmä jos tavattas..
Saa nähä mitä tästäkin tulee. Rakastan Jonia, mutta oon korviani myöten ihastunu Aleksiin. Ja luonnollisesti tää on myös mun ja Jonin suhteelta pois, kun en pysty keskittymään meiän suhteeseen täysillä kun päässä pyörii koko ajan Aleksi. Aleksia ei tarvi kun ajatella, niin oisin valmis avaamaan jalkani sille ihan millon vaan, eli frigidi en kyllä ole.
Ekaa kertaa tilanen on myös sellanen, etten haluais satuttaa Aleksia enkä Jonia. Viime kesän kahessa jutussa mua ei kiinnostanu niitten miesten tunteet, kunhan leikin ja piristin itteäni hetken niillä.
Mutta Aleksin tunteilla en halua leikkiä, enkä sitä halua satuttaa. Mutten kyllä halua Joniakaan. Tajuan kyllä että jotain tässä sattuu ja pahasti, mutten siltli tiedä mitä teen.. Antaa nyt ajan näyttää mihin suuntaan mennään..