Piti tulla tänne vielä purkautumaan ennen mökille lähtöä..
Viime yönä viel textailtiin ja Aleksin kans aika pitkään, kerroin sille mm. mun rajatilapersoonallisuudesta.
Aleksi otti sen tosi hyvin. Kyseli vaa et mitä siihe kuuluu. Mä selitin pääpiirteittäin jotain ja käskin kattoa googlesta lisää, nii saa  aika kokonaisvaltasen käsityksen musta. Sitten sieltä tippukin se kauan odotettu pommi, Aleksi vastas että ei häntä niin se sairaus kiinnosta, vaan minä.
Tätä onkin jo odotettu, että jompikumpi sen sanois suoraan.. Jumalattoman kiertelyn ja kaartelun jälkeen mäkin sain ilmastua Aleksille että oon hyvinkin ihastunu siihen. Ei kuulemma tullu iha puun takaa tuo tunnustus, Aleksi on vaan miettiny et miks sitä on pitäny kaivella musta nii paljo ennenku voin sanoa sen. Sit mä selitin sille mun vainoharhaset käsitykseni siitä et ku sanon sen ääneen, se tarkottaa sitä että Aleksi pääsee tilanteessa ns. niskan päälle, ja pystyy loukkaamaan ja satuttamaan mua ton tiedon avulla. Ihmeen ymmärtäväinen Aleksi oli mun vainoharhojenkin suhteen..

Oiskohan tän tilanteen nyt jotenki pitäny selkiytyä ton myötä? No ei se ainakaa selkiytyny.. Oli vähä sellanen pilvissä leijaileva olo koko loppu yön, mut silti nii helvetin syyllinen, ku Joni nukku siinä vieressä.
Mä en käsitä mitä teen tälle tilanteelle.. Välissä toivon etten ois ikinä tutustunu koko Aleksiin..

Mutta nyt on edessä se mökille lähtö, perjantaina takasin sieltä.. Josko siellä luonnon rauhassa sais vähän  koottua ajatuksia.. Ja ainiin, ikäväkseni mä huomaan jo nyt taas et käyttäydyn iha niinku viime kesänä ku petin Jonia. Oon helvetin etäinen, enkä halua antaa sen koskea muhun ollenkaa.. Ja huomaa muutenkin etten oo henkisesti läsnä tässä tilanteessa yhtään.. Katotaan mitä alkuviikko tuo tullessaan..